Kesän terassikausi avattu ja nilkka sökönä.Kyllä kannatti!Alkuilta meni oikein mukavasti ja hauskaa oli,baarissa menikin sitten vituilleen oikein huolella.Jätin käsilaukun kaverin vahdittavaksi hetkeksi ja huomasin sen jälkeen että mun tupakit on pöllitty sieltä.No ei se mitään,ostin uudet röökit ja jatkoin iltaa.Jossain vaiheessa yötä aloin etsimään kännykkää että näkisin mitä kello on,hupsistakeikkaa eihän sitä löytynytkään!Käänsin koko perkeleen veskan ympäri ja tyhjäsin tavarat pöydälle,ei puhelinta missään.Vitutus oli armoton ja itkuhan siinä tuli,lähinnä sen takia että kännykässä on kuvia tuosta lapsosesta ja se oli muutenkin perkeleen hyvä puhelin ja alle vuoden vanha.Kaveri sitten koitti soittaa siihen,puhelin oli päällä vielä siinä vaiheessa.Sitten kaveri laittoi tulenkatkuisen uhkailuviestin siihen,jossa ilmoitettiin että varas on sinetöinyt kohtalonsa ja on vainaa kun jää kiinni,puhelin kumma kyllä suljettiin sen jälkeen.Onneksi oli niin idiootti että sulki sen,ei saanut mulle tehtyä laskua.Ja onneksi varas oli tyhmyytensä lisäksi myös laiska,eikä tonkinut mun laukkua enempää ja pöllinyt lompsaa.Toisin kuin normaalisti,nyt siellä olis ollu rahaa aika mukava summa pöllittäväksi.Etsin koko baarin läpi sitä hiton puhelinta,itkin ja manasin vuorotellen.Ei se auta kun lähteä vaan kotiin,aamulla on aikanen herätys Minin kanssa kun Muru menisi aamuvuoroon.

Kun on kyse musta,niin eihän sekään ihan putkeen sitten mennyt.Astelin oikein tomerasti kohti taksitolppaa ja astuin nilkkani vinoon ja tietty kaaduin vielä siihen päälle että varmasti tuli kipeää.Tottahan sieltä kurvas vielä auto hurjaa vauhtia kun istuin siinä keskellä tietä,onneksi ehti pysähtyä.Taksikuskille selitin vuoroin itkien ja vuoroin nauraen iltani kulun ja kuski oli oikein symppaattinen,oli viemässä mua sairaalaan kinttuani näyttämään.Nyt ei kuule ehditä sinne mennä,mun pitää nousta aamulla lapsen kanssa ylös.Klenkkasin kotiin manaten niin perkeleesti joka askeleella,kerroin Murulle ettei mulla oo enää sitten puhelinta ja lyhyen selostuksen illasta.

Muutaman tunnin unien jälkeen sitten herätys koitti kun Mini heräsi.Oi perkele miten kipeä toi kinttu oli!Siihen lisäksi sitten vitutus ja krapulanpoikanen,oli voittajafiilis kertakaikkiaan.Join aamukahvit ja juoksin oksentamaan samantien,koira ja lapsi oli vieressä tietenkin seuraamassa tätä mielenkiintoista tapahtumaa.Käveleminen oli todella vaikeaa ja piti ottaa tukea seinästä,pöydästä ja mistä nyt vaan ikinä sainkin.Vitutti kun en saanut soitettua apua,että joku olisi vienyt lääkäriin.Sitten ihana ystäväiseni joka uhkaili varasta edellisenä yönä,saapui mun apuun.Se lupasi yöllä että tulee aamulla meille,mä en uskonut että se kykenee tulemaan mutta tulihan se.Sain soitettua sen puhelimella äidin apuun että kaveri vie mut lääkäriin ja äiti tulis Minin seuraksi.

Tohtorille sitten vaan,menin ilmottautumaan ja siellä oli täti joka ei kyllä tehnyt koneella kirjottamista työkseen.Yhdellä sormella näpytteli koneelle tiedot mitä on tapahtunut.Mä meinasin pyörtyä kipuuni,jalkaa ei pystyny pitämään edes levossa ilman että siihen sattui perkeleesti.Onneksi tämä täti sitten antoi mulle kepit ja kylmägeelipussin että sain niiden kanssa odotella lääkärille pääsyä.Tohtori sitten tutki jalkaa ja väänteli sitä miten sattuu,kyllä otti kipeetä!Sain juotavaa lääkettä jalkaan ja jo ihan edellisyön juopottelusta johtuen meinasin oksentaa sen pihalle.Lähete keskussairaalaan kuvauksiin,matka jatkuu siis.Kaverin auto oli kuin sauna ja kaveri itekkin krapuloissaan,oli oikein hehkeä olo meillä molemmilla.Siellä pääsin onneksi pyörätuoliin istumaan ja kaveri lykki mua ympäriinsä.Naureskeltiin moneen kertaan että kerrankin kävi näinpäin että mä oon se potilas ja se saattajana,toisinpäin kun on käynyt jo muutaman kerran.Kinttu kuvattiin,venähtänyt se on eikä onneksi murtumia näkynyt.Sairaslomaa viikko näin aluksi,tukiside jalkaan ja lääkkeitä kiitettävä määrä.Tarvitsen paljon myös lepoa,oli pakko kysäistä että kuinkahan se lepääminen näin käytännössä onnistuu kun mulla on 2,5-vuotias lapsi?Hiljaiseksi meni mutta tuumas että mahdollisimman paljon lepäilet lapsesta huolimatta.Oli komeita lääkäreitä ja hoitajia töissä,taisipa kaveri olla iloinen kun tuli mun mukaan sinne,sai edes silmänruokaa pikkaisen.

Lapsi oli tietty ihmeissään kepeistä kun kotiin päästiin,kummitädillä on toki ollut samanlaiset joten tuttua juttua se jo tavallaan oli.Neiti otti heti hoivaajan roolin ja auttaa kovasti keppien kanssa,availee ovia ja olisi halunnut mua syöttääkkin eilen.Yllätyksenä itelle tuli se,että kuinka avuton sitä vaan onkin kun on toinen jalka pois pelistä.Mä en tykkää pyytää apua muilta ja oon tottunu tekemään ite kaikki maailman jutut,nyt mä joudun pyytämään välillä apua ihan perusjuttuihin.Ottaa kuulkaa luonnon päälle,voin kertoa.Murulle koittaa rankat ajat,mä en pysty kotitöitä varmaan paljoakaan nyt tekemään eli ne jää sen vastuulle.Voi helvetti vieköön.Autoa en pysty ajamaan hetkeen,eli Minin päiväkotiin kuskaaminen on Murun ja mun äidin vastuulla hetken aikaa.Voi perkele soikoon.

Ei kai tässä sen kummempia sitten,lähen konkkaamaan tupakille.