Sitä luulis elämän helpottuvan lapsen kanssa kun se oppii puhumaan ja sen kanssa voi jopa keskustella asioista.Voi paskanmarjat sanon minä. Meidän lapsi puhuu todella paljon ja musta tuntuu välillä että oon vielä enemmän pihalla sen kanssa mitä aiemmin oon ollut.Ja okei,kyllä toi puhuminen omalla tavallaan helpottaakin tätä elämää mutta se tuo myös uudenlaisia ongelmia.Justiin äsken neiti 2v3kk vaatimalla vaati ruuaksi muusia ja nakkeja.Selvä homma,muusia väsäämään vaan.Sain ruuan tyttösen eteen niin ei se muusi kelvannutkaan.Mitä hittoa?! Jokseenkin turhauttavaa tällänen,vaikka kyse nyt onkin pelkästään perunamuusista.Toki samaa tapahtuu paljon muutenkin,haluaa jotain ja saa sen-ei kelpaa.

Aivan loistavaa tässä on se,että nyt mä voin tosiaan jutella ton lapsen kanssa,aikaisemmin kun oon joutunut harrastamaan vaan yksinpuhelua tai vauvakieltä.En edes tiedä miten monta sanaa tuo jo osaa,sanoisin että sata menee ainakin helposti rikki.Lauseitakin osaa muodostaa hyvin ja osaa sanoa melko vaikeitakin sanoja muutaman.Tunteistaan osaa kertoa hämmästyttävän hyvin,kiukuttaa,väsyttää,itkettää jne.Tolla pennulla on myös aivan uskomaton muisti,sitä jaksan hämmästellä melkein päivittäin. Muistaa ihmisten nimet todella hyvin vaikka ei olisi pitkään aikaan nähnytkään kyseistä ihmistä ja myös tapahtumia tuntuu muistavan pitkän ajan takaa.

Repesin paskaseen nauruun tässä yks päivä kun kaupassa kuulin parin nuoren naisen juttelevan lapsista.Miten lapset on niiiiiin ihania ja miten paljon niillä on kokemustakin jo lapsista kun satunnaisesti ovat hoitaneet jonkun kaverin lasta.Teki mieli mennä kertomaan niille pari faktaa lapsista ja niiden ihanuudesta,mutta sain itteni hillittyä.Ja siis tottakai lapset on ihania,kun ne eivät ole omia! Mä voisin lainata tota omaani niille vaikka kuukaudeksi,voin vaikka vannoa että sen jälkeen ne sanoo etteivät ikinä halua omaa lasta.Ja mun lapsi on ihana ja varmasti helpoimmasta päästäkin,mutta kyllä vaan noidenkin neitosten kokemus tuon pikkuhirmun kanssa testattaisiin.

Ja hei,mä oon kans hoitanu lapsia jonkun verran ennen kun tän omani sain!ja ne oli ihania tottavie ja oli hauskaa niitä hoitaa,kun tiesi pääsevänsä kotiin muutaman tunnin päästä.Sain tehdä sen jälkeen mitä halusin,sain nukkua yöni heräämättä lapsen painajaisiin tai kipuihin ja aamulla sai nukkua niin myöhään kun huvitti.Helppa hommaa toi lasten hoitaminen! Eipä nuokaan nuorukaiset tainnu tajuta,että kun äidiksi tulee niin se lapsi onkin siinä jaloissa roikkumassa koko ajan.Ei nukutakkaan aamulla pitkään,ellei lapsi satu olemaan aamu-uninen tapaus.Vauva-aikana öisin herätään monta kertaa syöttämään ja hyvässä lykyssä vauvalla on koliikki ja se itkee mahaansa just öisin.Ilman vauvaa ei voi myöskään oikein lähteä mihinkään,sille täytyy myös muistaa varata vaipat ja kaikki mukaan.Helppoa ku heinänteko.

Kyllä sitä vauva-aikaa muisteleekin ihmeissään,että miten hitto jakso sitä yösyöttämistä yllättävän helposti.Meidän mukelohan heräsi varmaan ekat 3kk kolmen tunnin välein myös öisin syömään ja minä reippaana yritin istua sängynreunalla tissi toisen suussa ja olla ite nukahtamatta.Mähän en toki osannut syöttää istualteen,tai pystynyt edes istumaan kunnolla pitkään aikaan,joten makuultaan oli pakko imettää ja olla nukahtamatta.Sitten juoksinkin tenava sylissä lämmittämään maitoa silmät ristissä kun maidon tulo lakkasi. Ja toisin kuin monet äidit,mä en osaa nukkua päiväunia ollenkaan.Mä oon nukkunut ehkä 3 kertaa päiväunet ton tytön synnyttyä ja mä oon aina ihan sekasin sen jälkeen.Mä pärjäsin yllättävän hyvin noilla katkonaisilla yöunilla,muistan kun sain ekan kerran nukkua 6 tai 8 tuntia putkeen ja säikähdin niin perkeleesti kun heräsin että toi tyttö on kuollut tai jotakin kun se ei oo herättäny. Nyt mä taas oon tottunu nukkumaan yöt putkeen ja ai että tekee tiukkaa herätä keskellä yötä jos neiti itkee ja pitää nousta sitä lohduttamaan tai lääkitsemään.

Tohon lastenhoidon helppouteen liittyen,katoin tossa pari viikkoa sitten 4D:n kuurosokeista kolmosista.Sen dokkarin jälkeen tunsin itteni kyllä niin idiootiksi ja veti kyllä nöyräksi muutenkin.Helvetti mullahan on niin helppoa tämä elämä!Yksi ainoa lapsi ja terve sellainen,miten sitä kehtaakin valittaa niin pienistä asioista kun toisilla on kuurosokeat kolmoset hoidettavana päivittäin.En voi kyllä muuta sanoa,kuin että nostan hattua ja kumarran niitä vanhempia,musta ei varmaan olisi samaan kuin niistä.

Tuosta päästäänkin taas aasinsiltaa pitkin seuraavaan asiaan eli kaksosiin.Mun mieshän on kaksonen ja mä pelkään aivan sairaasti että mekin saadaan vielä kaksoset.Mä näin untakin siitä joku aika sitten ja siinä unessa tuntui kyllä olevan yllättävän helppoakin.Mutta unet on unia,mä en tiedä miten mä kestäisin jos oikeasti ne kaksoset tulis.Sillon kun sain tietää että odotan tuota ensimmäistä muksua,niin neuvolantäti ultrasi heti ekalla käynnillä että onko masussa yksi vai kaksi matkustajaa.Yksi siellä vain oli,onneksi.Mä kyllä toivon että ne kaksoset jäis meiltä saamatta,ei musta olisi kolmen lapsen äidiksi.Kaksi vielä menee jotenkin niin etten menetä loppujakin järjen rippeitäni,mutta kolme saattais hyvinkin olla jo liikaa.Mutta jos niin käy että tuplat meille vielä tulee,niin ei siinä kai auta kuin sopeutua.Toivoahan saa kuitenkin,ettei niin kävisi?

 

Voi hitto,ei toi meidän rinsessa suostu taaskaan nukkumaan päiväunia.Raahhh! "äiti,kuunnellaan heidi gagaa!"popit soimaan vaan ja toivotaan ettei illasta tuu aivan hirvittävä kun ei päiväunia näköjään nukuta.