Me ollaan kotiuduttu ja potilas voi oikein hyvin.Selvittiin kaikki hengissä ja ilman suurempia komplikaatioita.

Me mentiin Minin kanssa hyvissä ajoin sairaalaan.Meille esiteltiin Minin sänky,ihasteltiin ihania muumilakanoita yhdessä pitkän aikaa.Käteen laitettiin puuduttavaa voidetta ja sitten saatiin leikkiä odotushuoneessa.Muru tuli sinne vähän myöhemmin,ehti juoda kupin kahvia kun Nukkumatti eli anestesialääkäri tuli esittäytymään.Paikalle alkoi saapua muitakin lapsia,4 lasta tais olla siinä vaiheessa odotushuoneessa kun meidät pyydettiin saliin.

Leikkaussalissa Minille iski paniikki ja pelko persuksiin.Just niinku mä toivoin ettei kävisi,tietenkin kävi.Eli meidän vauva nukahti hysteerisesti itkien.Mini olisi tahtonut mun syliin,enkä mä voinut ottaa koska piti saada se kanyyli ja lääkkeet kunnolla käteen.Pidin rakastani sylissä leikkauspöydällä mutta se ei pikkuista lohduttanut lainkaan.Kova itku ja hätä sillä oli,kanyylin laitto otti varmasti kipeää ja äidin sydäntä raastoi valtavasti kun en pystynyt mitenkään auttamaan.Mini pelkäsi myös tippuvansa leikkauspöydältä,itkun seasta kuulin kuinka se sanoi tippuvansa.Äiti pitää kiinni,et sä siitä rakas tipu.Lääkkeitä laitettiin kanyylin kautta monenmoisia,mieli teki kysyä mitä ne kaikki oli.Nukkumatti sanoi Minille ja meille vanhemmille että nyt tulee uni-ja hups tenava oli kanttuvei.Siis oikeasti,kun unilääke laitettiin kanyylin kautta menemään,mä ehdin justiinsa sanoa vielä hyvät yöt ja antaa suukon pienen poskelle ja se oli tiedottomassa tilassa.

Sitten meidät tietty häädettiin salista pois,oli todella vaikea lähteä sieltä ja jättää lapsi sinne.Ilmoitin Murulle että mä todellakin tarvitsen nyt tupakkia ja me painuttiin saman tien ulos sauhuttelemaan.Mun kädet tärisi kiitettävästi ja mä ravasin ympyrää sen tupakkani kans.Karmea tunne jättää hädissään äitiä itkevä lapsi saliin ja lähteä pois-kun tenava vielä humautettiin niin nopeasti uneen.Murun kanssa mentiin sitten odotushuoneeseen istuskelemaan muiden vanhempien ja niiden lasten kanssa.Yritin lukea lehteä ja kattoa vähän telkkaria,mutta katse harhaili jatkuvasti kelloon.Koska se on ohi,joko mä pian pääsen näkemään mun vauvan taas?Jonkun ajan päästä joko leikkaussalista tai heräämöstä kuului lapsen ääntä,Murun kanssa höristettiin samantien korvia.Sen oli pakko olla Mini,muita lapsia ei ollut vielä viety leikattavaksi koska me oltiin ensimmäisinä vuorossa.Me istuttiin sellasessa kohtaa odotushuonetta,mistä oli suora näköyhteys sekä heräämön ovelle ja leikkaussalin ovelle.Mä vahtasin ovia vuorotellen ja odotin että koska joku tulee kertomaan jotain tietoja ja koska me saadaan mennä heräämöön.Järsin kynsinauhat verille ja yritin pitää perseeni penkissä etten muita vanhempia ja lapsia säikyttelisi kauheasti.Puoli tuntia menny,mikä siellä oikeen kestää??!Pian kuului lapsen itkua,nyt meinasin oikeasti saada jo sydärin.Nytkö Mini on heränny kesken leikkauksen??Murun kanssa taas pohdittiin että oliko se Mini,sanoin sille että mä murran heräämön oven ihan justiinsa jos joku ei tuu nyt meitä sinne jo hakemaan kerta lapsen itkuakin kuului jostakin.En voinu pysyä paikallani ja mun oli pakko käydä kuuntelemassa oliko se heräämö vai leikkaussali mistä se itku kuului.Leikkaussalista se ääni tuli,ei ollut kaukana etten tempaissut ovea auki ja marssinu sisään lastani lohduttamaan.Tajuttiin kuitenkin pian että siellä oli seuraava pikkunen nukutettavana ja Mini oli jo heräämössä.Leikkauksen tehnyt lääkäri tuli salista ja meni ilmeisesti kahville,istuin käsieni päällä etten hyökännyt heti kysymään miten leikkaus sujui.Odottaminen oli aivan hirvittävää,jokainen minuutti tuntui tunnilta ja aika mateli eteenpäin.

Vihdoin,45 minuutin tuskaisen odotuksen jälkeen meidät pyydettiin heräämöön.Siellä meidän pieni vauva nukkui happimaski naamalla ja letkuja ympäriinsä.Kerrassaan surkea näky,vaikka rauhallisesti se näytti nukkuvan.Hoitaja sanoi että olisi hyvä jos se nukkuisi pitkään,ettei olisi niin pökkyrässä lääkkeistä kun herää.No ei meidän Mini,sehän heräs melkein heti kun oltiin menty viereen istumaan.Rakas oli aivan sekaisin,kanyylia yritti pikkasen nyppiä pois ja yritti tulla laidan ylikin.Tasapainoa ei juurikaan ollut,joten neidin ei olisi saanut kauheasti nousta ylös.Yritin silittää poskea ja rauhoitella,ei se vauhkoa ja pössyissä olevaa lasta auttanut.Taas Mini itki pelkäävänsä tippuvan sängystä vaikka siinä oli laidat,hoitaja sitten tuumas että äiti vois mennä lapsosen viereen sänkyyn makoilemaan.Laita alas vaan ja mamma viereen,lapsi tiukasti kainaloon eikä enää pelottanut sängystä tippuminen.Rakas nukahti uudestaan vielä puoleksi tunniksi mun kainaloon.

Seuraava herääminen menikin jo paremmin eikä Mini ollut enää niin sekaisin.Isi tarjoili mehua heti kun neiti vaan tahtoi ja pötköteltiin siinä vierekkäin kuitenkin.Kanyylin kautta laitettiin kipulääkettä ja sen jälkeen se otettiin pois.Jäätelöä tarjoiltiin myös ja palvelu pelasi hyvin kun äiti syötti sänkyyn.Kyllä Mini vielä pikkasen pihalla oli,huuteli sängystä aivan ihanalle mieshoitajalle vähän väliä tilanneraporttia.Tosi nopeasti toi lapsi kyllä sitten toipui,ei kauhean kauaa siinä makoiltu kun hän ilmoitti lähtevänsä jo kotiin.Pupillit oli kuin nuppineulan päät,tosi hauskan näköiset.

Mini sai urhoollisuudesta ja reippaudesta hienon kunniakirjan seinälle laitettavaksi mukaan,äiti ja isi sai kotihoito-ohjeita ja sitten saatiin lähteä.Mini heilutteli iloisesti muille heräämössä oleville lapsille ja kahdelle mahtavalla hoitajalle jotka meistä siellä piti huolta.Miniä kutsuttiin siellä Hello Kittyksi,meillähän oli kaksi kisua mukana ja tietty pipo ja hanskat Hello Kittyä myös.

Mun mielestä toi oli kyllä mahtava paikka ja meistä vanhemmistakin huolehdettiin hyvin.Oli aivan ihanaa että pääsin lapsen viereen sänkyyn makoilemaan ja tuomaan turvaa,kaikki muutkin äidit makoili siellä lastensa vieressä kun lähdettiin.

Nyt Minillä on putket korvissa ja kitarisat poistettu.Molemmissa korvissa oli oikein paksua limaa,lääkärin vertasi oikein sitkeään liisteriin.Korvat ei olisi parantunut millään ilman putkia,sitä limaa kun ei kotikonstein saa pois.Kitarisa oli myös limainen ja tulehtunut,se poltettiin pois.Mini on ollut hyvävointinen koko illan,jutellutkin kovasti vaikka ääni on käheänä ja kurkku varmasti vähän kipeä.

Meidän rakas on niin reipas tyttö.