11 syytä hankkia lapsi:

1.)PYSYT VIREÄNÄ.
Aivosi saavat kaivattuja virikkeitä, koska tavarat eivät milloinkaan ole siellä,
minne ne laitoit, vaan haastavasti hyvinkin luovissa piilopaikoissa.

2.)TAJUNTASI LAAJENEE.
Koskaan aiemmin ei mieleesi olisi tullut katsoa tai puolella korvalla kuunnella
1457 kertaa samaa ohjelmaa, mutta Teletappien kohdalla se ei tuota ongelmia.

3.)OPIT ERIKOISTAITOJA.
Esimerkiksi pizzan tekeminen yhdellä kädellä ei ole pikkuvauvan vanhemmalle
temppu eikä mikään. Erityisen hienoa on oppia bravuuri, eli kuinka juusto
raastetaan lapsi sylissä.

4.)OPIT SOSIAALISEKSI.
Sinun ei tarvitse käydä yksin edes vessassa.

5.)SAAT UUDEN SISUSTUKSEN.
Kun ennen keittiösi pöydän alla ei ollut mitään, nykyään siellä on kolmesta viiteen
kiloa erilaisia ruuantähteitä, eikä auta, vaikka imuroisit kaksi kertaa tunnissa.Pöytä
erittää murusia.

6.) OLET AINA SEN NÄKÖINEN KUIN OLISIT LÄHDÖSSÄ LOMALLE.
Vauvan kanssa tarvitset tunnin kyläreissulle kutakuinkin yhtä paljon
tavaroita kuin normaalille kahden viikon etelänlomalle.

7.)OPIT KOMMANDOKSI.
Pystyt toimimaan niin hiljaa ja taitavasti, että onnistut riisumaan nukkuvan
ihmisen & vaihtamaan hänelle vaipat, pukemaan hanskat, haalarit, sukat & kengät
sekä siirtämään hänet paikasta A paikkaan B - ilman että hän herää.

8.)SAAT EXTREME-ELÄMYKSIÄ HALVALLA.
Base-hyppy ei ole mitään verrattuna siihen, että saat juoda kokonaisen
kahvikupillisen rauhassa. Et kylläkään saa.

9.)ELÄMÄ TUNTUU PITKÄLTÄ.
Yksinkertaisinkiin asioihin, kuten lähtemiseen, saat helposti menemään hyvin
piiitkän tunnin.

10.)MAAILMA MUUTTUU JÄNNITTÄVÄKSI.
Samastut James Bondiin, sillä sinunkin elinympäristösi on täynnä kuolemanvaaroja:
tuoleja, joille voi kiivetä, legoja ja peukalonpään kokoisia ruoka-aineita, joihin voi
tukehtua.

11.)KOET ENEMMÄN IHMEITÄ KUIN OPETUSLAPSET.
Kuten että on täysin mahdollista tunkea molemmat jalat tuolin selkänojapinnojen välistä,
vaikka jalka on puolet paksumpi kuin pinnojen väli; tai ettei ole temppu eikä mikään
tunkea nenään herne, vaikka sierain on niin pieni, ettei sieltä pääse edes räkä valumaan
esteettä, mikä estää nukkumisen. Siis vanhempien nukkumisen.

****

MITÄ JOS HANKKISITTE VAUVAN?
Tee nämä testit ensin.

SOTKUTESTI - Hiero hilloa sohvaan ja verhoihin. Piilota kalapuikko sohvaan ja jätä se sinne kesäksi. Hanki ämpärillinen legoja ja levitä ne olohuoneen lattialle. Yritä kävellä makuuhuoneesta vessaan silmät kiinni. Älä huuda, se herättää vauvan, kun se lopultakin on hetkeksi nukahtanut.

KAUPPATESTI - Lainaa pari pientä eläintä (vuohet ovat parhaita) ja ota ne mukaasi kauppaan. Älä päästä niitä hetkeksikään silmistäsi ja maksa kaikki, mitä ne syövät ja rikkovat.

PUKEMISTESTI -Hanki elävä mustekala. Tunge se pieneen verkkokassiin niin, että kaikki lonkerot jäävät sisäpuolelle.

SYÖTTÄMISTESTI - Täytä muovinen maitokannu puoliksi vedellä. Ripusta kannu köydellä katosta ja pane heilumaan. Ota lusikkaan muroja ja yritä saada ne kannuun samalla kun leikit lentokonetta. Kaada lopuksi kannun sisältö lattialle.

YÖTESTI - Hanki kangaskassi ja pane siihen 8kg hiekkaa. Kastele kassi läpimäräksi. Kanniskele kassia ja hyssyttele sitä ja laula sille kaikki laulut mitkä osaat. Keksi lisää lauluja ja laula niitä noin kello neljään. Pane herätyskello soimaan viideltä. Jatka tätä viisi vuotta. Näytä iloiselta ja reippaalta.

FYYSINEN TESTI (naiset) - Hanki pavuilla täytetty säkkituoli ja tunge se vaatteidesi sisäpuolelle. Jätä se sinne yhdeksäksi kuukaudeksi. Poista sen jälkeen 10% pavuista.

FYYSINEN TESTI (miehet) - Sovi palkanlaskijan ja lähikauppiaan kanssa, että palkkasi maksetaan suoraan kaupan tilille. Osta sanomalehti. Mene kotiin ja lue se rauhassa viimeistä kertaa.

VIIMEINEN TEHTÄVÄ - Etsi pariskunta, joilla on jo lapsi. Luennoi heille kuinka he voivat opettaa lapselleen itsekuria, kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, potalla käyntiä ja pöytätapoja. Tee ehdotuksia, kuinka he voisivat olla parempia vanhempia. Nauti tästä kokemuksesta, sillä se on viimeinen kerta, kun sinulla on vastaus kaikkiin kysymyksiin.

 

****

TIEDÄT OLEVASI ÄITI, KUN...

1. Jaat jäätelöä viivoittimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.

2. Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.

3. Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.

4. Lapsesi oksentaa ja sinä kiiruhdat ottamaan oksennuksen päällesi.

5. Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.

6. Toivot, että ketsuppi on vihannes, sillä se on ainoa tapa saada lapsi syömään.

7. Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.

8. Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot: "Ei noilla kengillä!"

9. Lakkaat kritisoimasta äitisi kasvatusmenetelmiä.

10. Palkkaat lastenhoitajan, koska et ole käynyt miehesi kanssa ulkona
ikuisuuksiin ja käytät puolet ajasta soittamalla kotiin tarkistaen, että lapset voivat hyvin.

11. Sanot ainakin kerra päivässä:"Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.

 

 

 

Kesän terassikausi avattu ja nilkka sökönä.Kyllä kannatti!Alkuilta meni oikein mukavasti ja hauskaa oli,baarissa menikin sitten vituilleen oikein huolella.Jätin käsilaukun kaverin vahdittavaksi hetkeksi ja huomasin sen jälkeen että mun tupakit on pöllitty sieltä.No ei se mitään,ostin uudet röökit ja jatkoin iltaa.Jossain vaiheessa yötä aloin etsimään kännykkää että näkisin mitä kello on,hupsistakeikkaa eihän sitä löytynytkään!Käänsin koko perkeleen veskan ympäri ja tyhjäsin tavarat pöydälle,ei puhelinta missään.Vitutus oli armoton ja itkuhan siinä tuli,lähinnä sen takia että kännykässä on kuvia tuosta lapsosesta ja se oli muutenkin perkeleen hyvä puhelin ja alle vuoden vanha.Kaveri sitten koitti soittaa siihen,puhelin oli päällä vielä siinä vaiheessa.Sitten kaveri laittoi tulenkatkuisen uhkailuviestin siihen,jossa ilmoitettiin että varas on sinetöinyt kohtalonsa ja on vainaa kun jää kiinni,puhelin kumma kyllä suljettiin sen jälkeen.Onneksi oli niin idiootti että sulki sen,ei saanut mulle tehtyä laskua.Ja onneksi varas oli tyhmyytensä lisäksi myös laiska,eikä tonkinut mun laukkua enempää ja pöllinyt lompsaa.Toisin kuin normaalisti,nyt siellä olis ollu rahaa aika mukava summa pöllittäväksi.Etsin koko baarin läpi sitä hiton puhelinta,itkin ja manasin vuorotellen.Ei se auta kun lähteä vaan kotiin,aamulla on aikanen herätys Minin kanssa kun Muru menisi aamuvuoroon.

Kun on kyse musta,niin eihän sekään ihan putkeen sitten mennyt.Astelin oikein tomerasti kohti taksitolppaa ja astuin nilkkani vinoon ja tietty kaaduin vielä siihen päälle että varmasti tuli kipeää.Tottahan sieltä kurvas vielä auto hurjaa vauhtia kun istuin siinä keskellä tietä,onneksi ehti pysähtyä.Taksikuskille selitin vuoroin itkien ja vuoroin nauraen iltani kulun ja kuski oli oikein symppaattinen,oli viemässä mua sairaalaan kinttuani näyttämään.Nyt ei kuule ehditä sinne mennä,mun pitää nousta aamulla lapsen kanssa ylös.Klenkkasin kotiin manaten niin perkeleesti joka askeleella,kerroin Murulle ettei mulla oo enää sitten puhelinta ja lyhyen selostuksen illasta.

Muutaman tunnin unien jälkeen sitten herätys koitti kun Mini heräsi.Oi perkele miten kipeä toi kinttu oli!Siihen lisäksi sitten vitutus ja krapulanpoikanen,oli voittajafiilis kertakaikkiaan.Join aamukahvit ja juoksin oksentamaan samantien,koira ja lapsi oli vieressä tietenkin seuraamassa tätä mielenkiintoista tapahtumaa.Käveleminen oli todella vaikeaa ja piti ottaa tukea seinästä,pöydästä ja mistä nyt vaan ikinä sainkin.Vitutti kun en saanut soitettua apua,että joku olisi vienyt lääkäriin.Sitten ihana ystäväiseni joka uhkaili varasta edellisenä yönä,saapui mun apuun.Se lupasi yöllä että tulee aamulla meille,mä en uskonut että se kykenee tulemaan mutta tulihan se.Sain soitettua sen puhelimella äidin apuun että kaveri vie mut lääkäriin ja äiti tulis Minin seuraksi.

Tohtorille sitten vaan,menin ilmottautumaan ja siellä oli täti joka ei kyllä tehnyt koneella kirjottamista työkseen.Yhdellä sormella näpytteli koneelle tiedot mitä on tapahtunut.Mä meinasin pyörtyä kipuuni,jalkaa ei pystyny pitämään edes levossa ilman että siihen sattui perkeleesti.Onneksi tämä täti sitten antoi mulle kepit ja kylmägeelipussin että sain niiden kanssa odotella lääkärille pääsyä.Tohtori sitten tutki jalkaa ja väänteli sitä miten sattuu,kyllä otti kipeetä!Sain juotavaa lääkettä jalkaan ja jo ihan edellisyön juopottelusta johtuen meinasin oksentaa sen pihalle.Lähete keskussairaalaan kuvauksiin,matka jatkuu siis.Kaverin auto oli kuin sauna ja kaveri itekkin krapuloissaan,oli oikein hehkeä olo meillä molemmilla.Siellä pääsin onneksi pyörätuoliin istumaan ja kaveri lykki mua ympäriinsä.Naureskeltiin moneen kertaan että kerrankin kävi näinpäin että mä oon se potilas ja se saattajana,toisinpäin kun on käynyt jo muutaman kerran.Kinttu kuvattiin,venähtänyt se on eikä onneksi murtumia näkynyt.Sairaslomaa viikko näin aluksi,tukiside jalkaan ja lääkkeitä kiitettävä määrä.Tarvitsen paljon myös lepoa,oli pakko kysäistä että kuinkahan se lepääminen näin käytännössä onnistuu kun mulla on 2,5-vuotias lapsi?Hiljaiseksi meni mutta tuumas että mahdollisimman paljon lepäilet lapsesta huolimatta.Oli komeita lääkäreitä ja hoitajia töissä,taisipa kaveri olla iloinen kun tuli mun mukaan sinne,sai edes silmänruokaa pikkaisen.

Lapsi oli tietty ihmeissään kepeistä kun kotiin päästiin,kummitädillä on toki ollut samanlaiset joten tuttua juttua se jo tavallaan oli.Neiti otti heti hoivaajan roolin ja auttaa kovasti keppien kanssa,availee ovia ja olisi halunnut mua syöttääkkin eilen.Yllätyksenä itelle tuli se,että kuinka avuton sitä vaan onkin kun on toinen jalka pois pelistä.Mä en tykkää pyytää apua muilta ja oon tottunu tekemään ite kaikki maailman jutut,nyt mä joudun pyytämään välillä apua ihan perusjuttuihin.Ottaa kuulkaa luonnon päälle,voin kertoa.Murulle koittaa rankat ajat,mä en pysty kotitöitä varmaan paljoakaan nyt tekemään eli ne jää sen vastuulle.Voi helvetti vieköön.Autoa en pysty ajamaan hetkeen,eli Minin päiväkotiin kuskaaminen on Murun ja mun äidin vastuulla hetken aikaa.Voi perkele soikoon.

Ei kai tässä sen kummempia sitten,lähen konkkaamaan tupakille.

 

Ei,en ole raskaana.Tässä olen nyt vaan pohdiskellut ja seuraillut,että osaako tommonen vähän yli 2-vuotias jo kaivata omaa siskoa tai veljeä.

Vastaukseni on,että osaa.Monilla mun kavereilla on kaksi lasta ja lapsen päiväkotikavereilla on sisko tai veli.Mini saattaa tulla nukke kädessä kertomaan,että tässä on mun pikkusisko.Yhdessä vaiheessa väitti kivenkovaa että sen sulhanen on sen pikkuveli.Yritin korjata asiaa ja kertoa ettei se ole Minin veli laisinkaan ja sain hirvittävän itkupotkuraivarin aikaan.Reppana,äiti väittää tommosia tyhmiä juttuja.

Mä sain pikkuveljen kun olin 9-vuotias.Muistan pienempänä kaivanneeni todella paljon siskoa tai veljeä ja itkin vanhemmilleni useasti että miksei mulla ole siskoa tai veljeä kun kaikilla kavereillakin on.Tietenkään en tiennyt,että pikkuveljeä yritettiin todella pitkän aikaa,olin vaan kiukkuinen ettei mulla ollut leikkiseuraa kotona.Ja koska mä olin jo noin iso kun sen veljen sain,en mä osannut nauttia siitä samalla tavalla kuin olisin nauttinut pienempänä.Tottakai mä hoidin ja leikin sen kanssa,mutta mulla oli jo omat kaverit ja menot siinä vaiheessa kun veli olisi enemmän tarvinnut seuraa ja leikkikaveria.Varmaan tuun ikuisesti kantamaan syyllisyyttä siitä,etten ollut ihan semmoinen isosisko kuin olisin halunnut olla,veli oli raivostuttava räkänokka joka vaan tuli aina sotkemaan mun ja kavereiden leikit.Noin se on varmasti kaikilla muillakin ollut,mä en vaan pääse siitä millään ylitse.Mun pikkuveli on myös erityinen , ehkä siitä johtuen mä olen tosi suojeleva sitä kohtaan ollut aina.Ei sillä että se oli heikompi kuin me ns."normaalit" tai ei osaisi itseänsä puolustaa,mutta silti mä oon välillä vähän liiankin suojeleva.Mähän olisin voinu vedellä pikkupoikia turpaan kun veli taisi olla 11 tai 12-vuotias ja tuli itkien äidin luona sisälle kun mä olin sen kanssa sielä kahestaan.Millään ei meinannut kertoa mikä sitä vaivas,mutta kertoi lopulta että pihalla sitä oli kiusattu aika raakastikkin.Mä menin sitten vittuunnuksissani tupakille ja näin ne pojat siinä pihassa.Jumalauta että sain yrittää pitää itteni kurissa etten olisi syöksynyt niiden kimppuun ja tunkenut molempien päitä hiekkalaatikon pohjaan.Annoin molempien kyllä kuulla kunniansa ja varmasti kuuli kaikki naapuritki,mutta eipä paljoa kiinnostanut.Ei ehkä ihan aikuismaista käytöstä? ja mä olin sillon kuitenkin jo täysi-ikäinen. Älkää kiusatko mun veljeä tai saatte raivotautisen äitiysdementiasta kärsivän merinorsun kimppuunne.

Ministä tulee varmasti ihana isosisko sitten joskus.Koiraa se tuntuu pitävän pikkusiskonaan,sitä en aio ruveta korjaamaan koska tavallaanhan se semmoinen onkin.Se on äitiinsä tullut ja tommonen hoivaaja pienestä pitäen,tosi nätisti osaa pienten vauvojen kanssa olla ja leikkiä.Symppaattinen ja muut huomioon ottava neiti (tämäkin tosin vaihtelee kovasti,saako sen leluilla muut leikkiä.) Se on äidin tyttö henkeen ja vereen,mustasukkaisuutta tulee olemaan melko varmasti.

Pelkään aivan hitosti,että mitä jos meilläkin menee ikuisuus että saadaan tuolle sisko tai veli.Murulla nyt ei ole hajuakaan millaista on elää ilman veljeä tai siskoa,koska sillä on ollut aina veli leikkikaverina koska ovat kaksosia.Mä oon todella kärsimätön ihminen ja varmasti sekoan jos vauvaa ei ala kuulumaan lyhyenkin yrityksen jälkeen.Sehän taas on ihan perseestä ajatella noin,koska monet joutuu yrittämään oikeasti kauan.Jos vanhat merkit yhtään paikkaansa vielä pitää,niin mä tuun melko helposti raskaaksi.

Mä meen nyt viettämään aikaan ihanan perheeni kanssa.

Me ollaan kotiuduttu ja potilas voi oikein hyvin.Selvittiin kaikki hengissä ja ilman suurempia komplikaatioita.

Me mentiin Minin kanssa hyvissä ajoin sairaalaan.Meille esiteltiin Minin sänky,ihasteltiin ihania muumilakanoita yhdessä pitkän aikaa.Käteen laitettiin puuduttavaa voidetta ja sitten saatiin leikkiä odotushuoneessa.Muru tuli sinne vähän myöhemmin,ehti juoda kupin kahvia kun Nukkumatti eli anestesialääkäri tuli esittäytymään.Paikalle alkoi saapua muitakin lapsia,4 lasta tais olla siinä vaiheessa odotushuoneessa kun meidät pyydettiin saliin.

Leikkaussalissa Minille iski paniikki ja pelko persuksiin.Just niinku mä toivoin ettei kävisi,tietenkin kävi.Eli meidän vauva nukahti hysteerisesti itkien.Mini olisi tahtonut mun syliin,enkä mä voinut ottaa koska piti saada se kanyyli ja lääkkeet kunnolla käteen.Pidin rakastani sylissä leikkauspöydällä mutta se ei pikkuista lohduttanut lainkaan.Kova itku ja hätä sillä oli,kanyylin laitto otti varmasti kipeää ja äidin sydäntä raastoi valtavasti kun en pystynyt mitenkään auttamaan.Mini pelkäsi myös tippuvansa leikkauspöydältä,itkun seasta kuulin kuinka se sanoi tippuvansa.Äiti pitää kiinni,et sä siitä rakas tipu.Lääkkeitä laitettiin kanyylin kautta monenmoisia,mieli teki kysyä mitä ne kaikki oli.Nukkumatti sanoi Minille ja meille vanhemmille että nyt tulee uni-ja hups tenava oli kanttuvei.Siis oikeasti,kun unilääke laitettiin kanyylin kautta menemään,mä ehdin justiinsa sanoa vielä hyvät yöt ja antaa suukon pienen poskelle ja se oli tiedottomassa tilassa.

Sitten meidät tietty häädettiin salista pois,oli todella vaikea lähteä sieltä ja jättää lapsi sinne.Ilmoitin Murulle että mä todellakin tarvitsen nyt tupakkia ja me painuttiin saman tien ulos sauhuttelemaan.Mun kädet tärisi kiitettävästi ja mä ravasin ympyrää sen tupakkani kans.Karmea tunne jättää hädissään äitiä itkevä lapsi saliin ja lähteä pois-kun tenava vielä humautettiin niin nopeasti uneen.Murun kanssa mentiin sitten odotushuoneeseen istuskelemaan muiden vanhempien ja niiden lasten kanssa.Yritin lukea lehteä ja kattoa vähän telkkaria,mutta katse harhaili jatkuvasti kelloon.Koska se on ohi,joko mä pian pääsen näkemään mun vauvan taas?Jonkun ajan päästä joko leikkaussalista tai heräämöstä kuului lapsen ääntä,Murun kanssa höristettiin samantien korvia.Sen oli pakko olla Mini,muita lapsia ei ollut vielä viety leikattavaksi koska me oltiin ensimmäisinä vuorossa.Me istuttiin sellasessa kohtaa odotushuonetta,mistä oli suora näköyhteys sekä heräämön ovelle ja leikkaussalin ovelle.Mä vahtasin ovia vuorotellen ja odotin että koska joku tulee kertomaan jotain tietoja ja koska me saadaan mennä heräämöön.Järsin kynsinauhat verille ja yritin pitää perseeni penkissä etten muita vanhempia ja lapsia säikyttelisi kauheasti.Puoli tuntia menny,mikä siellä oikeen kestää??!Pian kuului lapsen itkua,nyt meinasin oikeasti saada jo sydärin.Nytkö Mini on heränny kesken leikkauksen??Murun kanssa taas pohdittiin että oliko se Mini,sanoin sille että mä murran heräämön oven ihan justiinsa jos joku ei tuu nyt meitä sinne jo hakemaan kerta lapsen itkuakin kuului jostakin.En voinu pysyä paikallani ja mun oli pakko käydä kuuntelemassa oliko se heräämö vai leikkaussali mistä se itku kuului.Leikkaussalista se ääni tuli,ei ollut kaukana etten tempaissut ovea auki ja marssinu sisään lastani lohduttamaan.Tajuttiin kuitenkin pian että siellä oli seuraava pikkunen nukutettavana ja Mini oli jo heräämössä.Leikkauksen tehnyt lääkäri tuli salista ja meni ilmeisesti kahville,istuin käsieni päällä etten hyökännyt heti kysymään miten leikkaus sujui.Odottaminen oli aivan hirvittävää,jokainen minuutti tuntui tunnilta ja aika mateli eteenpäin.

Vihdoin,45 minuutin tuskaisen odotuksen jälkeen meidät pyydettiin heräämöön.Siellä meidän pieni vauva nukkui happimaski naamalla ja letkuja ympäriinsä.Kerrassaan surkea näky,vaikka rauhallisesti se näytti nukkuvan.Hoitaja sanoi että olisi hyvä jos se nukkuisi pitkään,ettei olisi niin pökkyrässä lääkkeistä kun herää.No ei meidän Mini,sehän heräs melkein heti kun oltiin menty viereen istumaan.Rakas oli aivan sekaisin,kanyylia yritti pikkasen nyppiä pois ja yritti tulla laidan ylikin.Tasapainoa ei juurikaan ollut,joten neidin ei olisi saanut kauheasti nousta ylös.Yritin silittää poskea ja rauhoitella,ei se vauhkoa ja pössyissä olevaa lasta auttanut.Taas Mini itki pelkäävänsä tippuvan sängystä vaikka siinä oli laidat,hoitaja sitten tuumas että äiti vois mennä lapsosen viereen sänkyyn makoilemaan.Laita alas vaan ja mamma viereen,lapsi tiukasti kainaloon eikä enää pelottanut sängystä tippuminen.Rakas nukahti uudestaan vielä puoleksi tunniksi mun kainaloon.

Seuraava herääminen menikin jo paremmin eikä Mini ollut enää niin sekaisin.Isi tarjoili mehua heti kun neiti vaan tahtoi ja pötköteltiin siinä vierekkäin kuitenkin.Kanyylin kautta laitettiin kipulääkettä ja sen jälkeen se otettiin pois.Jäätelöä tarjoiltiin myös ja palvelu pelasi hyvin kun äiti syötti sänkyyn.Kyllä Mini vielä pikkasen pihalla oli,huuteli sängystä aivan ihanalle mieshoitajalle vähän väliä tilanneraporttia.Tosi nopeasti toi lapsi kyllä sitten toipui,ei kauhean kauaa siinä makoiltu kun hän ilmoitti lähtevänsä jo kotiin.Pupillit oli kuin nuppineulan päät,tosi hauskan näköiset.

Mini sai urhoollisuudesta ja reippaudesta hienon kunniakirjan seinälle laitettavaksi mukaan,äiti ja isi sai kotihoito-ohjeita ja sitten saatiin lähteä.Mini heilutteli iloisesti muille heräämössä oleville lapsille ja kahdelle mahtavalla hoitajalle jotka meistä siellä piti huolta.Miniä kutsuttiin siellä Hello Kittyksi,meillähän oli kaksi kisua mukana ja tietty pipo ja hanskat Hello Kittyä myös.

Mun mielestä toi oli kyllä mahtava paikka ja meistä vanhemmistakin huolehdettiin hyvin.Oli aivan ihanaa että pääsin lapsen viereen sänkyyn makoilemaan ja tuomaan turvaa,kaikki muutkin äidit makoili siellä lastensa vieressä kun lähdettiin.

Nyt Minillä on putket korvissa ja kitarisat poistettu.Molemmissa korvissa oli oikein paksua limaa,lääkärin vertasi oikein sitkeään liisteriin.Korvat ei olisi parantunut millään ilman putkia,sitä limaa kun ei kotikonstein saa pois.Kitarisa oli myös limainen ja tulehtunut,se poltettiin pois.Mini on ollut hyvävointinen koko illan,jutellutkin kovasti vaikka ääni on käheänä ja kurkku varmasti vähän kipeä.

Meidän rakas on niin reipas tyttö.

Äitinä olo on kauheeta hommaa,koko ajan sitä tulee tahtomattaan murehdittua jotain.Jos ei lapsen tulevaisuutta ja omia kasvatustaitoja,niin sitten jotain muuta.Mitä isommaksi lapsi tulee,sen enemmän myös niitä murheita tulee.Hitto mä harmaannun varmaan ennen ku täytän 30,tai hiukset lähtee lopunkin päästä.

Nyt mä murehdin tänään tapahtuvaan korvien putkitusta.Järki sanoo että kaikki menee kyllä hyvin,ihan rutiinijuttuhan tämä on sille lääkärille joka leikkaa.Vaan tunnepuoli pistää sitten miettimään kaikkea mikä voi mennä pieleen.Mitä jos nukutusaine ei tehoakkaan niinku pitäis?Jos lapsi nukkuukin liian kevyttä unta ja tuntee kipua leikkauksen aikana?Entäs jos se herääkin kesken leikkauksen?Tai jos sitä ei saadakkaan enää ollenkaan hereille?Mitä jos ton operaation yhteydessä löytyykin jotain vakavempaa vikaa lapsesta?Mitä jos lääkäri jotenki ryssii ton leikkauksen,vaikka se on pieni leikkaus ja lääkäri tehnyt sen varmaan tuhansia kertoja?Mitä jos ens yönä lapsi onkin niin kipeä että pitää lähteä sairaalaan,osaanko mä toimia niinku pitäis?Jos kitarisat leikataan ja tikit aukeaakin yöllä,miten mä toimin?Saako Mini varmasti tarpeeksi kipulääkettä kotiinkin,ettei siihen vaan satu?

No,ei auta kun odottaa vaan miten käy.Minille on moneen kertaan kerrottu nyt mitä tänään tapahtuu ja se osaa jo itekkin kertoa että "täti pistää käteen lääkettä ja Mini nukahtaa.Sitten se kiva lääkäri laittaa korviin putket että ne paranis kunnolla ja kun Mini herää niin äiti ja isi on siinä vieressä." Mun rakas.

Mini meni päiväunille ja mä syön salaa tällä välin kun se nukkuu.En oo viittiny syödä mitään kun sen pitää olla 5 tuntia syömättä ja juomatta ennen nukutusta,ettei sekin ala pyytämään sapuskaa.Se oli aamulla mun oma syöttöporsas,tumppasin sen niin täyteen kaikkea leivästä puuroon ettei sen pitäis nälkään kyllä kuolla vaikka seuraavan kerran saakin syödä vasta leikkauksen jälkeen.

Taidankin lähteä ettimään mun vedenkestävää ripsaria jostakin,mä pillitän ihan taatusti siellä lääkärissä kun Mini on leikattavana tai kun näen sen reppanan ihan pihalla leikkauksen jälkeen.Yhyy.