Maltoinpas pysyä kauan pois näpyttämästä,huomaa ettei mulla ole mitään järkevää tekemistä kun oon kotona ja lapsi nukkuu kipeänä.

Itekseni tossa juuri mietin,että hitto toi muksu on taitava.Näin kun se on kipeänä,se osaa niin loistavasti pomputtaa ja juoksuttaa vanhaa äitimuoriansa.Yrittäähän se sitä tehdä terveenäkin,mutta nyt se sallittakoon kun tuntuu olevan oikeasti tosi kipeä ja huonokuntoinen.

Prinsessa tuossa omassa esittelyssään kertoikin,miten se on taitava myös saamaan mut hermostumaan.Se tietää just oikean ajankohdan ruveta mankumaan ja vikisemään jostain turhanpäiväisestä,mikä saa mut sitten nanosekunnissa pahalle tuulelle.Jos mä oon nukkunut huonosti,oon nälkäinen tai en ole ehtiny nauttia aamukahviani tupakin kanssa - mulle ei kannattaisi edes puhua mitään.Varsinkaan tää jälkimmäinen on paha,koska mä en herää enkä pysty tekemään mitään,ennenkuin oon kahvikupillisen kanssa saastuttanut keuhkojani takapihalla.Jos me noustaan molemmat väärällä jalalla aamulla,riita on valmis jo siinä vaiheessa kun päästään olkkariin laittamaan valoja päälle.Sitten tanner tömisee ja varmaan naapuritkin kuulee meidän kiihkeän sananvaihdon kun talon naiset ottaa mittaa toisistaan ja toistensa keuhkokapasiteetista.Hyvinä aamuina lapsikin tajuaa olla vikisemättä mitään ennenkun mä tuun pihalta.

--

Mä oon aina ollut tarkkojen rutiinien fani ja suuri kannattaja.Ennen muksua mun aamut ennen töihin lähtöä meni minuutilleen saman aikataulun mukaan joka aamu.Se toi turvaa ja oli mukava kun tiesi aina mitä seuraavaksi tapahtuu.Sitten syntyi M ja mun omat rutiinit lensi roskikseen.Lapsen kanssa saatiin hiottua yhteiset rutiinit syömisten ja nukkumisen suhteen melko nopeasti,ne on toki vaihdellut aikojen saatossa paljonkin.Tälläisen rutiinien orjan on välillä ollut vähän vaikea tottua uusiin rutiineihin,sen takia niitä kutsutaankin varmaan rutiineiksi koska niiden kuuluisi pysyä samana koko ajan.

Tästä taas päästään aasinsiltaa pitkin tähän,että mä sovin kaikki menot meidän rutiinien mukaan ja oon niistä kovin tarkka.Tasan kello x meidän pitää olla takaisin kotona,että ehditään syödä iltapala ja saan tenavan sänkyyn.Huomaan välillä ärsyyntyväni suunnattomasti ihmisistä,joilla ei ole näitä tarkkoja rutiineja kuten meillä.Ja sitten pohdin että mitä hittoa,miksi niillä edes pitäisi olla vaikka mulla onkin?Jos mä sovin meneväni pennun kanssa kylään johonkin klo 15,mä myös olen siellä sillon tai jo vähän aikaisemmin.Jos meille sovitaan tulevansa klo 16,mä myös odotan että silloin ollaan täällä eikä jossain kaupassa tai lenkillä.Joillekkin ne aikataulut ei ole aivan niin tärkeitä kuin mulle,eikä niitä noudateta yhtä orjallisesti.Olen joutunut joustamaan omista rutiineista ja siitä on mennyt pasmat sekaisin,välillä se on ihan ok mutta mä en kykenisi elämään ilman näitä omia rutiinejani.Taidankin olla vielä pimeämpi mitä oon kuvitellutkaan.

Nyt taas iski totaalinen blackout.Jumakekka musta on raskausajan jälkeen tullu ihan tyhjäpää.Mä unohtelen ihan simppeleitä asioita ja mieskin osaa mua jo muistuttaa sataan kertaan jostain typerästä asiasta.Kun odotin tota tenavaa ja olin matkalla neuvolaan,mähän unohdin mihin olin menossa.Ajelin vaan eteenpäin ja mietin että mihinköhän mä olinkaan matkalla.Järkyttävästä kusihädästä mä sitten muistin että ai niin-mähän olin menossa neuvolaan pissaamaan purkkiin!Raskaus ja äitiys tekee ihmisistä tyhmän,ihmiset joilla on korkea älykkyysosamäärä,älkää tehkö lapsia koska luultavasti teidän viisaus häviää.Mulla nyt ei onneksi paljoa menetettävää ollut,äo on varmaan mun vasemman lenkkarin kokoa jo alunperinkin,nyt ollaan taannuttu ton lapsen lenkkarin kokoon.Mä saatan ettiä jotain pitkän aikaa kotona ja tuskailla missä se tavara on,kunnes tyhmänä huomaan sen olleen mun kädessä koko ajan.Mä oon menossa vessaan ja jään jumittamaan johonkin koska en muista mihin olin menossa.Saatan laittaa oman kännykkäni jääkaappiin tai miehen lompsan,kahvinkeittimeen ei kuulkaa nykyään tarvi laittaa vissiin edes sitä vettä.Aloitan siivouksen intoa puhkuen ja hetken päästä manaan että miksi helvetissä toi imuri on tuossa lattialla.Oman nimen mä sentään vielä jotenkin muistan ja ihmettelen suuresti etten oo tota tenavaa vielä vahingossa jättänyt minnekkään.Se on reppana varmaan joutunut opettelemaan pitämään niin suurta meteliä,että mä muistan sen joka paikasta ottaa mukaan.