Mulla on työkaverina yksi ihana 21-vuotias nuori nainen,saman ikäinen mitä mä olin kun ton lapsen synnytin. Mä seurailen ja kuuntelen hymyssäsuin sen elämää vierestä,miten ihanan huoletonta se on kun ei oo lasta huolehdittavana.Se saa mennä ja tulla miten haluaa,rahansa saa käyttää itteensä ja muutenkin eläminen tuntuu mukavan helpolta.

Tämä nainen on todella kypsä ja tunnollinen,silti jollain tavalla vielä aivan eri aaltopituudella mun kanssa vaikka ikäeroa meillä onkin vaan pari vuotta.johtuuko se sitten tuosta lapsesta ja sen mukana tuomasta vastuusta?Oonko mä ollu samanlainen vielä pari vuotta sitten?en tiedä.Meinasin saada halvauksen kun työkaveri kertoi meinaavansa ostaa 80e maksavat kengät.Mielessäni laskeskelin montako kauppareissua tolla rahalla tekisi ja paljonko sillä saisi ostettua vaatteita tolle pikkuselle.Mä oon melko pihi koska rahaa ei ole ollut todellakaan paljoa ton prinsessan synnyttyä,välillä toki mäkin repäisen ja tuhlaan johonkin aivan turhanpäiväiseen.Tuosta tulikin mieleen,mulle pitäis antaa porttikielto "isoihin" kauppoihin koska siellä menee helposti överiksi.

No niin,eksyin aiheestakin sitten.Hiukan kateellisena kuuntelen tuon työkaverin elämää ja sitä huolettomuutta,multa sellainen elämä jäi siinä vaiheessa kun  sain kuulla olevani raskaana ja muksu syntyi.Ensin pitää aina ajatella ton mukelon parasta kaikessa,sitten ehkä voi itteään hemmotella kun on aivan varma että lapsella on kaikki tarvittava eikä se näänny nälkäänkään.Ja musta on mahtavaa että tuo työkaveri elää vielä sitä nuoruuttaan niinku kuuluukin,lapsia ehtii tehdä myöhemminkin.Antais palaa vaan ja eläis täysillä vielä muutaman vuoden.Sekoilis,törttöilis (lakia rikkomatta tietenkin!) ja kokeilis kaikenlaista.Ei tarvi vanhana sitten katua ettei ole elänyt kunnolla.

Ja vaikka mä kuulostan ja välillä tunnenkin itteni vanhaksi kurpaksi,niin kyllä mäkin nuoruuttani elän sen minkä pystyn tuon lapsen hoitamisen rinnalla.Sheikkaan persettä baarin tanssilattialla ja luulen näyttäväni hottikselta,vedän överikännejä ja käytän välillä miehiä törkeästi hyväkseni että ne maksaa mulle juoman.Ja tohon vielä selvennystä,mä kerron heti suoraan että mulla on kotona mies ja lapsi odottamassa,jos mies on niin urpo että siitä huolimatta haluaa mulle paukun tarjota pesän toivossa niin kyllä mä sen vastaan otan mielelläni.Juttelen ehkä hetken mukavia ja katoan sitten johonkin.Nuoruuden elämistä se tuokin tavallaan on,mulle kun matkustelu ja muut semmoiset on vähän vaikeita toteuttaa.

Ei tässä kirjotuksessa oikeen järkeä ollut,kunhan vaan mietiskelin tänään itekseni että oonko mä ollut samanlainen pari vuotta sitten kun työkaveri on nyt.

Ja vaikka välillä haikailenkin sen nuoruuden perään niin toi lapsi on kuitenkin paras asia mitä mulle on tapahtunu.En kiellä etteikö pari lisävuotta olis tullu tarpeeseen,aika kersa mä vielä sillon olin.En nyt väitä että mä nyt mikään Aikuinen olisin nytkään,mutta järkikin sen sanoo että 23-vuotiaana olisi ollut kypsempi tulemaan äidiksi kuin 21-vuotiaana.Pari vuottakin on vaan aika paljon.Noh,meidän vanhempien nuoresta iästä ja kokemattomuudesta huolimatta toi lapsi vaikuttaa ihan terveeltä ja kovin iloiselta taaperolta,että ei se ehkä ole pilalle kuitenkaan mennyt vaikka nuoria oltiinkin kun se päätti tänne tupsahtaa.

Loppuun pikkuneidin lausahdus jonka saan joka ikinen ilta kuulla ja joka lämmittää mieltä aina yhtä paljon.

"Äiti oot rakas."