Ei,en ole raskaana.Tässä olen nyt vaan pohdiskellut ja seuraillut,että osaako tommonen vähän yli 2-vuotias jo kaivata omaa siskoa tai veljeä.

Vastaukseni on,että osaa.Monilla mun kavereilla on kaksi lasta ja lapsen päiväkotikavereilla on sisko tai veli.Mini saattaa tulla nukke kädessä kertomaan,että tässä on mun pikkusisko.Yhdessä vaiheessa väitti kivenkovaa että sen sulhanen on sen pikkuveli.Yritin korjata asiaa ja kertoa ettei se ole Minin veli laisinkaan ja sain hirvittävän itkupotkuraivarin aikaan.Reppana,äiti väittää tommosia tyhmiä juttuja.

Mä sain pikkuveljen kun olin 9-vuotias.Muistan pienempänä kaivanneeni todella paljon siskoa tai veljeä ja itkin vanhemmilleni useasti että miksei mulla ole siskoa tai veljeä kun kaikilla kavereillakin on.Tietenkään en tiennyt,että pikkuveljeä yritettiin todella pitkän aikaa,olin vaan kiukkuinen ettei mulla ollut leikkiseuraa kotona.Ja koska mä olin jo noin iso kun sen veljen sain,en mä osannut nauttia siitä samalla tavalla kuin olisin nauttinut pienempänä.Tottakai mä hoidin ja leikin sen kanssa,mutta mulla oli jo omat kaverit ja menot siinä vaiheessa kun veli olisi enemmän tarvinnut seuraa ja leikkikaveria.Varmaan tuun ikuisesti kantamaan syyllisyyttä siitä,etten ollut ihan semmoinen isosisko kuin olisin halunnut olla,veli oli raivostuttava räkänokka joka vaan tuli aina sotkemaan mun ja kavereiden leikit.Noin se on varmasti kaikilla muillakin ollut,mä en vaan pääse siitä millään ylitse.Mun pikkuveli on myös erityinen , ehkä siitä johtuen mä olen tosi suojeleva sitä kohtaan ollut aina.Ei sillä että se oli heikompi kuin me ns."normaalit" tai ei osaisi itseänsä puolustaa,mutta silti mä oon välillä vähän liiankin suojeleva.Mähän olisin voinu vedellä pikkupoikia turpaan kun veli taisi olla 11 tai 12-vuotias ja tuli itkien äidin luona sisälle kun mä olin sen kanssa sielä kahestaan.Millään ei meinannut kertoa mikä sitä vaivas,mutta kertoi lopulta että pihalla sitä oli kiusattu aika raakastikkin.Mä menin sitten vittuunnuksissani tupakille ja näin ne pojat siinä pihassa.Jumalauta että sain yrittää pitää itteni kurissa etten olisi syöksynyt niiden kimppuun ja tunkenut molempien päitä hiekkalaatikon pohjaan.Annoin molempien kyllä kuulla kunniansa ja varmasti kuuli kaikki naapuritki,mutta eipä paljoa kiinnostanut.Ei ehkä ihan aikuismaista käytöstä? ja mä olin sillon kuitenkin jo täysi-ikäinen. Älkää kiusatko mun veljeä tai saatte raivotautisen äitiysdementiasta kärsivän merinorsun kimppuunne.

Ministä tulee varmasti ihana isosisko sitten joskus.Koiraa se tuntuu pitävän pikkusiskonaan,sitä en aio ruveta korjaamaan koska tavallaanhan se semmoinen onkin.Se on äitiinsä tullut ja tommonen hoivaaja pienestä pitäen,tosi nätisti osaa pienten vauvojen kanssa olla ja leikkiä.Symppaattinen ja muut huomioon ottava neiti (tämäkin tosin vaihtelee kovasti,saako sen leluilla muut leikkiä.) Se on äidin tyttö henkeen ja vereen,mustasukkaisuutta tulee olemaan melko varmasti.

Pelkään aivan hitosti,että mitä jos meilläkin menee ikuisuus että saadaan tuolle sisko tai veli.Murulla nyt ei ole hajuakaan millaista on elää ilman veljeä tai siskoa,koska sillä on ollut aina veli leikkikaverina koska ovat kaksosia.Mä oon todella kärsimätön ihminen ja varmasti sekoan jos vauvaa ei ala kuulumaan lyhyenkin yrityksen jälkeen.Sehän taas on ihan perseestä ajatella noin,koska monet joutuu yrittämään oikeasti kauan.Jos vanhat merkit yhtään paikkaansa vielä pitää,niin mä tuun melko helposti raskaaksi.

Mä meen nyt viettämään aikaan ihanan perheeni kanssa.